2. Arviointimetodit

Tänään ärsyttää opiskelu. Kyseenalaistan suuresti yliopiston käytännöt kurssin suorituksiin liittyen. On mielestäni turhauttavaa päntätä tenttiä varten, kun lähtiessäni tenttisalista "opiskelemani" asiat valuvat päästäni nopeammin kuin lapsella räkä talvella. Se ei edesauta opiskelijan eikä instituution asemaa. On ymmärrettävää, että massaluennot on helppo arvioida tenttien kautta, mutta eikö sen saman energian voisi laittaa esseiden lukuun? Eikö olisi paljon tehokkaampaa suorittaa kurssi kotiesseellä, jota varten opiskelijat etsivät tietoa ja pääsevät siten sisäistämään asiaa paremmin?
On paljon erilaisia opiskelijoita ja yhtä monta opiskelutekniikkaa kuin on opiskelijoita, mutta silti minun on vaikea uskoa, että tenttiin pänttääminen olisi opiskelijoiden kannalta koskaan hyvä. Tietenkin tämä on todella kapeakatseista minulta. Jos opiskelee perinpohjaisesti kurssin aikana ja tentin tullessa on jo sisäistänyt kaiken, ei kai ole tätä ongelmaa. Kuitenkin tuo on utopistinen ideamaailma, kuten kuka tahansa varmasti pystyy todistamaan.

Minua piristi kuitenkin eilen joulusuklaiden saapuminen lähikauppaan. Ihan meinasin pyörtyä onnesta.

1. Tässä minä olen.

Olen iloinen ihminen. Välillä ärsyttää. Suuren osan ajasta pohdin maailman epätasa-arvoa ja epäoikeudenmukaisuutta. Pohdin paljon myös suklaata, Netflixiä ja vireillä olevia vastuutehtäviä. Välillä suljen silmäni ja otan päiväunet. Kaksi tuntia ennen tenttiä. Minua kiinnostaa ihmisluonto, historia, politiikka sekä taide. Toteutan näitä asioita vaihtelevalla menestyksellä. Asunnossani palaa enemmän kynttilöitä kuin hautausmailla. Vesi on ihmejuoma, viiniä joisin jos joisin. 

Loppujen lopuksi, ei se elämä ole niin vakavaa. Valinnoista se on kiinni.