Joskus olen enemmän ja joskus olen vähemmän. Mikään olemuksessani ei ole pysyvää. Kaikki muuttuu, koko ajan. Hetkinä, joina olen vähemmän en usko mihinkään. Pohdin elämän monimuotoisuutta ja arvaamattomuutta. Pohdin kuulunko sinne. Kuulunko korkealle vai matalalle. Kuulunko kaltaisteni luokse vai, jonnekin missä olen yksin. Hetkinä, joina olen enemmän uskon kaikkeen. Uskon mahdollisuuksiin ja tulevaisuuteen. Uskon kaiken tapahtuvan tai ainakin päättyvän hyvin.
Kun olen enemmän, olen peloton. Lennän kotkan lailla läpi ilman. Mikään ei kosketa ja olen vahva. Kuulumaton ja kuuluva. Täydellinen kokoelma kaikkea.
Kun olen vähemmän, pelkään. Kävelen maankamaralla. Pohdin kaikkea ja kaikkia. Yksikin kosketus voi tappaa. Olen koko maailman omistama.
Välillä kaikki sattuu. Välillä mikään ei tunnu miltään. Joskus näen kauneuden sanoissa ja tunnen, kuinka tekoni vaikuttavat muihin. Joskus näen kauneuden teoissa ja teen kaiken, koska tunnen, kuinka tekoni vaikuttavat minuun. Välillä haluan maailman. Välillä epäilen mahdollisuuksiani. Joskus pohdin muita. Joskus pohdin itseäni.
Nyt olen enemmän kuin usein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti